Moikka, viimepostauksesta onkin jo aika kauan aikaa, joten ajattelin, että on aika elvyttää myös tämä blogi. 

Alkuvuosi meni aikamoisessa sähellyksessä, äidiltä murtui keskisormi, joten jouduin hoitamaan aika lailla kaikki kotityöt, mikä ei mua erityisemmin haitannut. Maaliskuussa alkoi yhteishaku, jolloin hain sairaanhoitajan monimuotokoulutukseen, syystä että mulla on vielä jonkin verran asioita tehtävänä musiikkiopistossa, ja haluan suorittaa ne, jos vaikka joskus haluaisinkin opiskella laajemmalti musiikkialaa. Sitä kun ei koskaan tiedä, kun kyseessä on yhtä tuuliviiri tapaus, kuin minä. Tosin, sairaanhoitajan ammatista olen erittäin varma, en hakenut sinne lyhyen koulutuksen takia, vaan siksi, että sairaanhoitajilla on hyvät etenemismahdollisuudet alalla. 

Oon oikeesti hämmentynyt siitä, että miten nopeesti aika on kulunut, vastahan oli tammikuu ja ensi viikolla vietetään mun synttäreitä, mikä tuntuu tosi oudolta. Vastahan mä täytin 16 ja olin menossa intoa puhkuen lukioon ja nyt täytän 20, minkä pitäisi olla "elämän parasta aikaa". En mä varmaan käsitä sitä asiaan vielä pariin viikkoon mun synttäreiden jälkeen, että oon oikeesti 20. Eiköhän siihenkin sitten äkkiä totu, ainakin toivon niin. 

Mulla oli tiistaina pääsykokeet ammattikorkeaan ja voin sanoa, että pitkään aikaan ei ole ollut niin epämukavaa oloa, mutta mukavien ihmisten ympärillä rentouduin melko vaivattomasti. Yll'ätyin tosi positiivisesti, kun pääsin psykologin haastatteluun, musta kun tuntui, että se kirjallinen osuus ei mennyt niin hyvin, mutta ilmeisesti se sitten menikin. Nyt sitten jännitetään 1.7. asti. Ei se sinäällään haittaa, jos en pääsekkään kouluun nyt, haen syksyllä uudestaan, mutta kuitenkin sydämessä on sellanen fiilis, että haluaisi jo asettua aloilleen ja ottaa vastuun asioista. 

Siinä pähkinänkuoressa, että mitä mun vuosi 2016 on tuonut tullessaan tähän asti, seuraava puoli vuotta on ratkaseva, monellakin tapaa. Siitä sitten tarkemmin myöhemmin :). 

 

Iloista ja vähän myöhässä toivotettua uutta vuotta! 

Mä olin sairaana vuodenvaihteen, joten juhliminen jäi aikalailla perheen kesken nautittuun illalliseen ja pariin lasiin kuoharia, ei siis sen kummempaa. Koin äkkiparantumisen, kerkesin jopa iloita siitä, mutta ei! Tulin uudestaan kipeäksi, mikä suoraansanottuna vituttaa ihan jäätävästi. Ulkona on niin ihana pakkassää ja lumimaisema, että tuntuu tyhmältä maata sängyssä, kun tekisi mieli vaan mennä seikkailemaan ulos, onneksi mulla on sentään vielä sen verran jalat maassa, etten kuumeessa lähde hortoilemaan minnekkään -25 pakkaseen. 

Talvesta puheenollen, mua ärsyttää ihan hirveästi se, kun jengi vinkuu pakkasesta ja lumesta, ei tota lunta ole edes etelässä metreittäin, mikä haittais julkista liikennettä, ainakaan täällä missä mä asun. Oon kironnu mielessäni myös muutamat kaverit, jotka melkein itkee sitä, että pitää laittaa michelin-ukko toppatakki päälle, kun siinä ohuessa nahkatakissa pärjää maksimissaan -5 asti. Hakkaan päätäni seinään tämän takia ja olen jopa miettinyt muutamaa vaihtoehtoa näille kitisijöille: A) Odota lottovoittoa ja muuta kauas pois, vaikkapa Thaimaahan, äläkä tule takaisin, jos talvi ja lumi ahdistaa niin paljon, B) Ala pukeutua lämpimästi ja C) Lopeta turhasta kitiseminen, ei se talvi ikuisuutta kestä, ei nyt olla Narniassa. 

Mä aion tehdä tästä vuodesta aivan mahtavan, paljon paremman, kuin mitä 2015 oli. Toivon hartaasti, että pääsen muuttamaan viimeistään heinäkuussa pois kotoa, toivon myös hartaasti, että pääsen haluamaani kesätyöpaikkaan ja opiskelemaan syksyllä, toinen välivuosi ottaisi vähän liian koville, koska jos ollaan oikein millivillejä, niin tammikuussa 15' mä olin viimeisen kerran opiskelijana, joten tää ainainen makoilu alkaa pikkuhiljaa ottamaan aivoon. 

Katsotaan, jos saisin aikaiseksi jonkinlaisen mielipidepostauksen aiheesta X. 

Tässä sitä taas ollaan, vuoden viimeisessä kuukaudessa. Jännittävää, sillä vuosi 2015 on ollut erittäin toiminnantäytteinen allekirjoittaneelle, kirjoitin ylioppilaaksi ja tein tulevaisuuden kannalta suuria päätöksiä, näin kavereita ja pyrin taas aloittamaan kasvispainotteisen ruokavalion. Vähemmän punaista lihaa, enemmän kasviksia, kalaa ja kanaa, joka ei tee yhtään tiukkaa, koska en ole ikinä sisäfileestä tykännytkään. 

Mulla oli kaksi tekstiä luonnoksissa, mutta poistin molemmat, koska en saanut niistä tarpeeksi "hyviä". Ensimmäinen teksti olisi käsitellyt Pariisin iskuja ja toinen olis ollut enemmänkin hyppy lapsuuteen, jossa olisin käsitellyt itselle tärkeitä asioita. Ensimmäisestä olis ollut vaikeeta kirjoittaa loukkaamatta ketään, sillä me käsitellään näitä asioita eri kanteilta, jokaisella on oma mielipide ja kanta asioihin, mutta niistä pitää ottaa sitten myös vastuu, kun niitä kirjoittaa julkiselle yleisölle. 

Mä kävin taas viime viikolla Helsingissä, tosin tällä kertaa mulla oli sinne ihan oikeaa "asiaa". Käväsin Mihun kanssa Studiamessuilla, jossa on siis mahdollisuus tutustua eri aloihin, kävin samaisilla messuilla jo viime vuonna, mutta motivaatio löytää opiskelupaikkaa oli melko matalalla, koska olin silloin a) 100% varma psykologian opintojen aloittamisesta ja b) välivuoden pidosta, joten periaatteessa, moiset messut oli silloin vaan hyvä keino päästä pois koulusta. Nyt suhtautuminen oli täysin erilaista, koska lähemmäs vuoden kestäny kotona makoilu on alkanu nyppimään ja tuntuu vihdoin siltä, että olisin valmis vihdoin muuttamaan pois kotoa. Toivotaan, että asuisin ensi kesänä jo omillani ja intoa täynnä mahdollisesta opiskelupaikasta. 

Tämä oli nyt vaan tällänen pikainen "olen elossa" - päivitys. Toivottavasti tekin olette yhtä onnellisia, kuin mä. Rakastakaa itseänne ja toisianne, palaillaan pian! 

Marraskuun harmaat ja ankeat päivät on vetäny mielen vähän matalaksi, niin kuin miltein joka vuosi. Harmittaa, että syksyn ihana ruska-aika ei kestä kuukautta kauempaa, on ollu niin ihana herätä siihen, kun aurinko paistaa läpi sälekaihtimien ja ilmassa on ollut esimakua talvesta. Kiitän onneani, että mulla on puhelimessa hyvä kamera, niin ei tarvitse erikseen ostaa mitään järjestelmäkameraa, koska tämä ruopustaminenkin on vaan pelkkää ajanvietettä, jonkinlainen nettipäiväkirja, jota ehem, kirjoitan ehkä pari kertaa kuussa.

Halloween tuli ja meni, tosin en ole oikeestaan ikinä jaksanut käsittää moista hypetystä amerikkalaistetusta juhlasta, mutta jokainen taplaa tyylillään ja ainakin mulla oli taas mahdollisuus jutella hyvän ystävän kanssa kasvotusten ja syöden taas sushia. Niistä, tai mun "asusta", mulla ei ole yhtään kuvaa, mutta olin mukamas itkevä demoni. 

 

Toi kissamekko on oikeesti niin ihana päällä, miinusta oikeestaan tosta lyhyydestä, sillä tuppaa nousemaan aina parkatakin alla, enkä suostu käyttämään tota tuulisina päivinä, muuten Marilynit olis aika mahdotonta välttää. Mitäs vielä? Ai niin, meen hoitamaan mun sukulaispoikaa joulukuussa ja oon innoissani! Sen hepun perässä on mahdotonta väittää, että olis tylsää, aina pitää olla menossa. 

Kärsin useasti hiuskriisistä, oon ihan tyytyväinen pituuteen väriin, mutta hiuslaatu on tässä se ongelma. Joskus 15-vuotiaana olin "true rokkari" ja näytin siltä, että tulin 1980-luvulta, tyyliin kuulu siis ihan törkeä hiusten tupeeraaminen, epileptisiä kohtauksia aiheuttavat värivalinnat (mm. neonpinkkiä, neonvihreää ja neonkeltaista..) ja varmaan 5 kiloa painavat käsikorut molemmissa käsissä. Eikä unohdeta niitä bandana-huiveja, nyt kun katon vanhoja kuvia, niin päällimmäinen ajatus on se, että "miten oon ikinä JAKSANU näyttää tolta".  No, kerrankos sitä ollaan nuori, enkä moista tyylivaihetta suoranaisesti kadu, jos totta puhutaan, niin hauskoja muistojahan ne on. Mutta niin, hiuksista vielä, ne on nyt ihan ohuet ja hamput, mikä ärsyttää mua suunnattomasti. Sen takia käytän yleensä tota donitsinutturaa, helppo tehdä ja näyttää hyvältä. Ufokiharatkin on ollu kovassa huudossa, sain idean sukkakiharoista, eli hiukset jaetaan osioihin (riippuu, kuinka voimakkaat kiharat haluaa, mun tapauksessa menee kuudesta kahdeksaan osioon). Eli niitä hiuksia ruvetaan vaan kierittämään ja lopuksi nostetaan tiukalle ponnarille. Mä suosittelen tekemään nämä kiharat vähän kosteisiin hiuksiin, koska silloin lopputulos on parempi ja niiden kannattaa olla hiuksissa muutaman tunnin, itse en välttämättä lähtis nukkumaan niiden kanssa, koska kaikkialta kiristäis ja sattuis. Sanoisin että lopputulos on pienen kärsimyksen arvoinen ja ne kiharat henkii jonkinlaista grunge fiilistä, mistä ite tykkään ihan törkeesti.

Viimiset pari viikkoa oon muutaman työpäivän ohella hypänny ennen yhdeksää sänkyy ja ruvennu nostalgisoimaan lapsuutta, eli oon taas alottanu mun animerenkutuksen. Animet, kuten Virtua Fighter, Beyblade, Naruto ja Digimon, tulee aina olemaan osana mua, enkä mä tulis luopumaan niistä ikinä ja miksikä sitä kattoa uusia ja huonoja tv-ohjelmia, kun voi kattoa takuuvarmasti niitä, mistä tykkää ja joilla on tunnemerkitystä. 

Taidan päättää mun postauksen tähän ja aloittaa vihdoinkin ton huoneen siivoamisen! 

 

 

Huh, kuten viime postauksessa uhosin, lähdin torstaiaamulla kohti Helsinkiä. Herätys mulla oli 6:20, mutta olin pyöriny jo aamuneljästä hereillä, täysin virkeänä. Selasin nettiä muutaman tunnin ja nousin 20 minuuttia aikasemmin ennen herätystä. 

Pääsin äidin kyydillä Kotkaan, mutta jouduin ennen bussiin astumista toimimaan äidille mallina, kuvattiin Jokipuistossa ja Kotkan Katariinassa. Tosin, ne kuvat epäonnistu aika täydellisesti, kiitos sään. Mulla oli sateenvarjo, joka hajos totaalisesti myrskytuulen riepotellessa sitä. 

Nukuin Onnibussissa maksimissaan 20 minuuttia ja Kamppiin rantauduin ennen puolta kahtatoista, jonka jälkeen otin suunnan koti Forumin kauppakeskusta, jossa mun oli määrä tavata paras ystäväni Mihu. Päätettiin suunnistaa heti lounaalle ja oltiin jo sovittu, että käydään sushilla, mikä on molempien suurta herkkua. Rampattiin jatkuvasti Forum-Kamppi väliä, sillä ei osattu päättää minne oikeen mentäisiin. Lopulta otettiin suunta kohti Itäkeskusta, jossa käytiin Mihun entisellä työpaikalla ja New Yorkerissa.

Tässä blogin ensimmäinen asukuva ikinä. Reissun pääasiallinen syy oli shoppaaminen, joten halusin laittaa jotain mukavaa ja helposti riisuttavaa päälle. Mekko on ostettu joskus Onlystä ja villatakki on Vilasta. Ylipolvensukkia myydään nyt lähes kaikkialla, takki on ostettu kirpparilta. Rakastuin tohon takkiin heti ensisilmäyksellä ja se on ollu mun vakiokalustoa lähes vuoden. Kengistä mulla ei ole mitään tietoa, nappasin noi vaan mun äidin kenkäkaapista. Hah, ihan hyvä, että omistaa pienen jalan niin kengät sopii molemmille. Toi mekko oli kylläkin aikamoinen murheenkryyni, aina, kun nousin ylös niin toi nous aina sellaselle vesirajalle ja paljasti lähemmäs puolet takapuolesta. Ei siinä muutaen mitään, mutta kun kumpikaan meistä ei edes huomannut sitä heti. Hah, ainakin tiedän, ettei mun kannata käyttää tota mekkoa kovinkaan usein, ainakaan ilman paksuja sukkahousuja, tai legginsejä.

9 tunnin "shoppailun", tai enemmänkin haahuilun tuloksena löysin ainoastaan nämä vaatekappaleet. Eh, oon melko tarkka mun vaatteista ja mulle ei kelpaa ensimmäisenä vastaantulevat ryysyt. Sifonkinen kissatunika/mekko on Cybershopista ja alempi on ihan H&M:stä

Muuten oli erittäin mukava ja hauska reissu, pitänee mennä pian taas uudestaan. Viikonlopun tulen viettämään ihan kotona, akkuja lataillen.