Marraskuun harmaat ja ankeat päivät on vetäny mielen vähän matalaksi, niin kuin miltein joka vuosi. Harmittaa, että syksyn ihana ruska-aika ei kestä kuukautta kauempaa, on ollu niin ihana herätä siihen, kun aurinko paistaa läpi sälekaihtimien ja ilmassa on ollut esimakua talvesta. Kiitän onneani, että mulla on puhelimessa hyvä kamera, niin ei tarvitse erikseen ostaa mitään järjestelmäkameraa, koska tämä ruopustaminenkin on vaan pelkkää ajanvietettä, jonkinlainen nettipäiväkirja, jota ehem, kirjoitan ehkä pari kertaa kuussa.

Halloween tuli ja meni, tosin en ole oikeestaan ikinä jaksanut käsittää moista hypetystä amerikkalaistetusta juhlasta, mutta jokainen taplaa tyylillään ja ainakin mulla oli taas mahdollisuus jutella hyvän ystävän kanssa kasvotusten ja syöden taas sushia. Niistä, tai mun "asusta", mulla ei ole yhtään kuvaa, mutta olin mukamas itkevä demoni. 

 

Toi kissamekko on oikeesti niin ihana päällä, miinusta oikeestaan tosta lyhyydestä, sillä tuppaa nousemaan aina parkatakin alla, enkä suostu käyttämään tota tuulisina päivinä, muuten Marilynit olis aika mahdotonta välttää. Mitäs vielä? Ai niin, meen hoitamaan mun sukulaispoikaa joulukuussa ja oon innoissani! Sen hepun perässä on mahdotonta väittää, että olis tylsää, aina pitää olla menossa. 

Kärsin useasti hiuskriisistä, oon ihan tyytyväinen pituuteen väriin, mutta hiuslaatu on tässä se ongelma. Joskus 15-vuotiaana olin "true rokkari" ja näytin siltä, että tulin 1980-luvulta, tyyliin kuulu siis ihan törkeä hiusten tupeeraaminen, epileptisiä kohtauksia aiheuttavat värivalinnat (mm. neonpinkkiä, neonvihreää ja neonkeltaista..) ja varmaan 5 kiloa painavat käsikorut molemmissa käsissä. Eikä unohdeta niitä bandana-huiveja, nyt kun katon vanhoja kuvia, niin päällimmäinen ajatus on se, että "miten oon ikinä JAKSANU näyttää tolta".  No, kerrankos sitä ollaan nuori, enkä moista tyylivaihetta suoranaisesti kadu, jos totta puhutaan, niin hauskoja muistojahan ne on. Mutta niin, hiuksista vielä, ne on nyt ihan ohuet ja hamput, mikä ärsyttää mua suunnattomasti. Sen takia käytän yleensä tota donitsinutturaa, helppo tehdä ja näyttää hyvältä. Ufokiharatkin on ollu kovassa huudossa, sain idean sukkakiharoista, eli hiukset jaetaan osioihin (riippuu, kuinka voimakkaat kiharat haluaa, mun tapauksessa menee kuudesta kahdeksaan osioon). Eli niitä hiuksia ruvetaan vaan kierittämään ja lopuksi nostetaan tiukalle ponnarille. Mä suosittelen tekemään nämä kiharat vähän kosteisiin hiuksiin, koska silloin lopputulos on parempi ja niiden kannattaa olla hiuksissa muutaman tunnin, itse en välttämättä lähtis nukkumaan niiden kanssa, koska kaikkialta kiristäis ja sattuis. Sanoisin että lopputulos on pienen kärsimyksen arvoinen ja ne kiharat henkii jonkinlaista grunge fiilistä, mistä ite tykkään ihan törkeesti.

Viimiset pari viikkoa oon muutaman työpäivän ohella hypänny ennen yhdeksää sänkyy ja ruvennu nostalgisoimaan lapsuutta, eli oon taas alottanu mun animerenkutuksen. Animet, kuten Virtua Fighter, Beyblade, Naruto ja Digimon, tulee aina olemaan osana mua, enkä mä tulis luopumaan niistä ikinä ja miksikä sitä kattoa uusia ja huonoja tv-ohjelmia, kun voi kattoa takuuvarmasti niitä, mistä tykkää ja joilla on tunnemerkitystä. 

Taidan päättää mun postauksen tähän ja aloittaa vihdoinkin ton huoneen siivoamisen!